tiistai 30. heinäkuuta 2013

Hemnes-mötkäleen uudet vetimet

Suuri Hemnes-lipastomme sai kourallisen lastenhuoneeseen sopivia posliinivetimiä piristyksekseen. Tytön suosikki on tietenkin pöllö. Suurikokoinen maalaus on omaa tuotantoani ja sen paikka on vielä mietinnässä. Lampunvarjostin ajautui tänne pihakirppikseltä kahden euron hintaan.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Muutama räpsäys viikonlopun juhlallisuuksista

 . Yksi ystävä täytti kolme, toinen kolmekymmentäkuusi. Tytöllä oli päällään minun vanha mekkoni, tuo vaaleanpunainen röyhelöinen. Olemme siis saman kokoisia ;) 

PS. Juhlissa taiteiltiin käteville Tigerin kehyspapereille. Enään ei tarvitse kiikuttaa teoksia kalliisiin kehystämöihin.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Vipana lomapäivänä

Huomenna loppuu perheemme yhteinen kesäloma. Minä menen sitten kahden viikon päästä töihin ja mies jää hoitovapaalle jouluun saakka.

Loma meni aika lailla muuttaessa ja remppaillessa, mutta myös uudesta kodista ja asuinalueesta nauttiessa. Reissuja ei tehty muuta kuin yksi Etelä-Suomen matka ja ihan hyvä niin. Ei sitä aina tarvi riuhtoa muille maille.

Viimeistä lomapäivää vietettiin Sorsapuistossa, omalla pihalla aurinkoa ottaen, sukulaisten kanssa kokkaillen ja syöden. Päivän päätteeksi pääsimme oikein kaksin miehen kanssa uimaan Pyhäjärveen, jonka vesi oli jo melkein liian lämmintä. Hyvä vipa lomapäivä siis.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Pienessä pihassa tapahtuu kaikkea jännää

Kuten allasbileet ja tuttavallisen siilin vierailu

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Päivä jolloin kesä tuli takaisin

Sitä päivää juhlittiin makkarabileillä. Grilliruoka on niin hyvää ja helppoakin. Huomiseksi on luvattu vielä kauniinpaa. Ihanaa. Syksy ei siis vielä tullutkaan.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Maalilla ja mustikalla

 Aamupäivällä testailtiin tytön kanssa värejä, joita iltapäivällä tarvin yhdessä mielenkiintoisessa työtehtävässä: kävin pitämässä polttareissa taidepläjäyksen. Illalla joku oli hieman inspiroitunut aamun maalaussessiosta. Mustikkajugurtti sai kyytiä. Vaikeaahan se on tietää, mikä on maalia ja mikä ei, millä saa sotkea ja millä ei.
 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Hurmaava Pikkuposkeni

Olkkarimme ja koko kotimme kruunu on uusin taidehankintani (vaihtoteos), Hannamari Matikaisen ihana Pikkuposki. Se on hypnoottinen hahmo, jota on koko ajan tuijoteltava. Olen täysin rakastunut tuohon nolostuneen näköiseen tyyppiin. Teos saa jopa olohuoneen lattean ruututapetinkin näyttämään ihan ookoolta.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Lauantai-illan ja rivitaloasumisen huumaa

 Ai että on kivaa asua maan tasalla kun omasta ovesta pääsee suoraan omalle pikkuruiselle pihalle. Nyt ollaan asuttu kaksi viikkoa tässä ja pihakalusteetkin on jo paikoillaan. Tänään on ollut ihana hellepäivä.

Sain tänään maalattua nuo pienet keltaiset huonekalut keltaisiksi. Ne olivat ennen valkoiset ja todella kuluneet. Niillä on istuneet kaikki sisarusteni lapset ja nyt me saimme kunnian ottaaa ne vastaan. Syksyllä ne siirtyvät sisälle portaiden alle leikkipaikaksi.

Saunavihdasta ja kylän tyylikkäimmistä pyykkipojista kiitokset tämänpäiväisille vieraillemme. Nyt taidankin mennä nappaamaan saunan päälle ja vihtoa oiken kunnolla! 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ihana sunnuntai


Jo aamusta asti kaunis sää. Pispalan pihakirppikseltä löytyi kaikki mitä tarvittiinkin: parvekepöytä, eteisen ja lastenhuoneen lamput, potta, verkkapuku ja nuken kärryt (3e). Kirppiskierroksen jälkeen kävi kolmet vieraat tutustumassa uuteen kotiimme, tyttö nautti saadessaan kylpeä omassa pihassa ja illalla vielä maalattiin seiniä. Oikein mukava heinäkuinen sunnuntai.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Siellä uudessa

Kahden vuorokauden pikaremppa, pakkailut, muutto, laatikkojen purku, raivokasta sisustamista, uteliaita ystäviä ja sukulaisia vierailulla bussilasteittain... Siinä viime päivien ohjelma. Onneksi mieskin on lomalla. Kaikki on niin kivaa ja jännää uudessa kodissa ja uudella asuinalueella, vähän kuin olisi ulkomaan matkalla. Vaikuttaa kyllä tosi lupaavalta.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Hei hei Tuulensuu

1.7.2008-1.7.2013
Tässä kerrostaloasunnossa Tampereen keskustassa elettiin viisi ihanaa vuotta. Eilen painettiin ovi kiinni viimeistä kertaa. On surullista nähdä rakas kotinsa tyhjillään. Itku tuli, vaikka uusi rivitaloasunto on oikein kiva. Yksi ajanjakso vain päättyi. Ja ehkäpä me vielä eläkepäivinä ostamme tuon asunnon takaisin ja vietämme siellä leppoisia päiviä...